Valo voittaa!

Kevään viikot olemme julistaneet sanomaa ylösnousseesta Kristuksesta. Tyhjä hauta, ihmeellinen sanoma kuoleman voittamisesta ja meille annettu uusi mahdollisuus ovat täyttäneet mielemme. Olemme epäilleet yhdessä Tuomaan kanssa, rientäneet rohkeina mirhantuojanaisten kanssa haudalle ja yrittäneet ymmärtää käsittämätöntä. Kirkkojen ovet ovat olleet kiinni, mutta uusia muotoja hyvälle sanomalle olemme luoneet. Nyt edessä ovat jo Helatorstai ja Helluntaikin. Kaikki suuret juhlat liittyvät toinen toisiinsa ja muodostavat vahvan linkin pienen ihmisen omaan pelastushistoriaan.

Kirkon elämä ei kuitenkaan ole vain juhlia, Raamattua tai uskonkappaleita. Me kaikki tarvitsemme oman uskomme ja elämämme todistuksen. Suuri sanoma kevään juhlista kannustaa meitä suureen elämän ymmärrykseen ja aitoon kohtaamiseen toinen toistemme kanssa. Ei ole olemassa suoraa tietä pelastukseen Raamatun ja kirkon opetuksen kautta, vaan oman polkumme vierellä seisovat kaikki kärsivät, vääryyttä kokeneet ja maailman murjomat lähimmäiset. He julistavat suureen ääneen oman pienuutemme ja keskenkasvuisuutemme. Toisen ihmisen kohtaamisessa punnitaan usko ja kyky elää sitä todeksi. Kirkko on totta oman elämänsä kautta.

Kysymykset kirkolle koskevat tätä päivää. Vuosisatoja vanhat dogmat ja muut päätökset eivät arjen kulkijaa juuri kiinnosta, mutta kysymykset sairaudesta, sodista, ihmiskaupasta, vallankäytöstä, tasa-arvosta ja kasvavasta eriarvoisuudesta ovat kaikkien huulilla. Paperinmakuinen tieto pitää osata muuttaa arjen kristilliseksi elämäksi. Tuossa elämässä ei kyse ole oikeassa olemisesta tai paremmuudesta. Paljon enemmän kysytään kykyä anteeksiantoon, syvään ymmärrykseen ja todelliseen kohtaamiseen. Pieniä asioita, mutta näiden varassa me arjen ja toinen toisemme kohtaamme.

Suuren teologian rinnalla kevään juhlissa löytyy rakkautta, sovitusta ja suurta ihmisyyttä. Jumala rakastaa luotujaan ja haluaa pitää meistä huolta. Ne, jotka uskaltavat heittäytyä Jumalan rakkauden välikappaleiksi, elävät Sanaa todeksi.

isä Timo Mäkirinta